WALBURGIS NIGHT

Tai sitten vain vappupäivä.

Or just Walburgis day. No need to fear, magical girls. Homura can stay home.

Kukkuluuruu kurkkusmoothiet. Kyllä, sinä onneton joka eksyit tähän blogiin vahingossa. Harmittaako? Ei kannata, olen ihan kiva kun nukun ja sukellan.

Peek-a-boo cucumbersmoothies. Yes, you unlucky one who just walked right into this blog accidentally. Irritated about it? Don't be, I can be as fun as a fork in a toaster.

Vapunviettoni on todella, siis TODELLA pliisua. Istun kotona kissani kanssa koneella suklaadonitsien kanssa. Mutta introvertille olmille tämä on erittäin hyvä. Mutta mikä estää meikkaamasta vaikka olenkin vain kotona? Niin, ei sitten mikään. Oli aikani kaivaa neonvärit ja glitterit esiin.

My Walburgis day is really, REALLY lame. Like, I am sitting at home with my cat on computer with some chocolate donuts. But for an introverted person this is very nice. But who says I can't do makeup when I am only at home? Yeah, no-one. It was my time to dig out my neoncolors and glitter.

Hupsistakeikkaa, kävi näin. Käytin Sleekin Acid-paletin neonkeltaista ja vihreää sekaisin liikkuvalla luomella, ja tummaa vadelmanpunaista luomivaossa ja alarajauksena. Sitten heitin NYXin glitterlinereitä alarajauksien päälle, hieman neonoranssia kulmakarvoihini (Jotka kamera syö yhä jumalauta) ja tekoripset. Valmis.

Whoopsidaisies, this happened. I used Sleek's Acid palette. I mixed the neon green and -yellow together for the moving lid, and for the crease and down liner I used the beautiful dark raspberry red. Then I slapped some NYX glitter liners on top, some neon orange on the brows, lashes and ready. 

Tämä meikki on omistettu toveri Soraelle, joka ei välttämättä lue tätä tekstiä, ja jos lukee niin: Kuvittele mattosi. Minä glitterin kera. Heilun hieman. Glitteriä matolla. Muahahahahahahahahah.

Hillittömän paskaa vappua kaikille!

Review: Urban Decay Chill makeup setting spray

Kukkuluuruu kukumbeerit. Tänään onkin arvostelun aika, koska puolivahingossa naamaani lätkin ensimmäistä kertaa elämässäni setting sprayta. Päätin sitten ihan vain koska voin tehdä arvostelun atoopikon kannalta tästä tuotteesta.

Hello there cool cucumbers. Today is review time as I half accidentally messed my face up with some Urban Decay setting spray. Then I decided to make a review from the eyes of an atopic excema patient.

HERE IT IS

Ostin tämän Sokoksen Urban Decayn ständiltä, jota olin vaivihkaa hieman silmäillyt. Erittäin iloinen ja taitava myyjä onnistuikin myymään tämän minulle, suositellen tätä jopa silti vaikka sanoin että ihoni voi raivostua kiitos atopian. Kaiken lisäksi tämä osasi arvata, minkä paletin todennäköisimmin heiltä ostaisin – tosin minulla oli jo vastaava eri merkiltä itselläni. Kiitos myyjä.

I bought this from Sokos' (Finland) Urban Decay stand, which I have been eyeing for a while. A very happy and talented salesperson managed to sell this product to me, recommending it even though my skin is a angry little asswipe sometimes. She even guessed which palette I would buy if I didn't already own a similar one – thank you lovely salesperson.

Olin ostanut tämän alunperin tulevia häitä varten, jotka valokuvaan ja hoidan morsiamen meikit myös. Ihan morsianta ajatellen halusin hankkia tämän setting sprayn, jotta hän voisi koko päivän olla miettimättä meikkiä ja sen mahdollista valumista. Tätä myyjä suositteli myös sen takia, että kuumana kesäpäivänä morsiamella olisi mahdollisesti parempi olla.

I had originally bought this for a wedding I am going to photograph in the summer, and I am doing the bride's makeup too. I thought of buying this because of the bride, so she could be relaxed the whole day without thinking about running make up. The salesperson recommended this because this would make a hot summer day easier with make up too.

Purkkia pitää siis ravistaa ensin raivolla (tai rauhaisasti mutta itse suosin kaikessa aina sokeaa apinanraivoa) ja sitten suihkauttaa kasvoille 4-5 kertaa X-muodossa sekä T-muodossa, jotta koko hassunassu olisi saanut osansa. Sitten baanalle.

You need to shake the bottle with rage (or calmly but I always prefer blind monkey rage in everything) and spray it on the face 4-5 times, in a shape of X and T so your whole mug will be covered by the product. And then party hard.

Ensimmäinen plussa tuli siitä, miten miellyttävän vilpoisan tunteen kasvoille tuote antoi. Se kuivui oitis, jättämättä mitään outoja jälkiä. Sitten huomasinkin sen tasoittaneen meikkivoiteeni hilseilyn, joka vain tapahtuu koska iholleni ei ole sopivaa moista oikeassa värissä. Mutta tämän avulla kasvojen kiristys oli yllättäen kadonnut ja meikkivoide näytti säälliseltä.

The first plus was from the nice, cool feeling on my face. The product dried immediately and did not leave any odd marks. Then I noticed it had smoothed the surface of my foundation, which is rare as there is no foundation which fits my face in color or texture. But suddenly the tight feeling on my face had disappeared and the foundation looked nice, not crackly. 

As you can see my face is like Sahara, but it looked much worse without the product.

 

Noh, monta monta tuntia siitä eteenpäin (ehkä kahdeksan ja yli?) olin saapunut kotiin katsoakseni nassukkaisen kunnon. Kuinka ollakaan, meikki ei ollut karkaillut ollenkaan – yleensä minulla on ripsijäljet kulmaluissa vaikka kuinka pohjustan, mutta nyt ei. Olin kävellyt läpi sateen mököttäen ja käynyt tunkemassa vanhemmillani keksiä nassukkaan, mutta meikki oli ja pysyi sekä iho voi erittäin hyvin yhä, ei edes kiristä.

Many hours later (8+?) I had returned home to look at the mirror. The make up was still sitting nicely on my mug – usually I have some lashmarks on my browbone even though I prime well but now there was NONE. I had walked trough the rain sulking and went to stuff my face with cookies in my parents' house, but the make up stayed beautifully and my face is feeling oddly fine.

My hair is not feeling well ew

Voin siis suositella lämpimästi tuotetta myös atoopikoille. Ja kaikille muillekin. Tällä tekee hyvää meikille.

I can warmly recommend this product to even people with atopic excema. And everyone else. This feels good, man.

Mhhh nostrils

Angry looking orange

Morjenttes.

Olipa kerran sunnuntai. Ja olipa kerran Mercurica jonka meikit huutelivat laatikosta.
Piti siis suosiolla totella kutsua. Päätin juurivärjätyn tukkani takia valita oranssin ja vihreän, värit joiden sanotaan pahimmiten sotivan oranssin tukan kanssa kasan muiden värien kanssa mutta ketä kinostaa. Lopputulos oli yllättävän muikea pitkän ajan jälkeen.

Once upon a time there was a Sunday. And once upon a time there was a Mercurica, whose makeup boxes were seducing her. So I just had to obey them. 
I decided to take orange and green eyeshadows, which clashes worst with orange hair, they say. Like many others. But who cares. 
The result was kinda nice after a long time of no makeup. 

Halusin jättää reunan hieman terävämmäksi, jotkut varmaan huomauttelee blendauksen puutteesta mutta tykkään tästä juurikin näin. Blendatessa särmä vain katosi. Kamera ystävällisesti popsi taas kulmakarvani, mutta ehkä se vain haluaa itselleen moiset.
Meikissä on käytetty Sugarpillin Flamepointtia, Buttercupcakea ja Acidberryä. Linereinä olivat sekä H&Mmän tussilineri ja Rimmelin liquidi. Pohjustuksena käytin Urban Decayn Primer potionia sekä NYXin Jumbo Penciliä värissä Milk.

I wanted to keep the edge of the eyeshadow a bit sharp. Some people might point out how it's missing blending, but I like it like that in this. With blending it just missed the edge, you know. My camera ate nicely half of my brows again, but maybe it wants brows itself.
I used Sugarpill's Flamepoint, Buttercupcake and Acidberry. Liners were H&M's liner and Rimmel's liquid eye liner. As a primer I used Urban Decay's Primer potion and NYX Jumbo Pencil in Milk.

Näytän kumman kuttuuntuneelta tässä kuvassa, vähän kuin olisin tulossa syömään jonkun pään. Ehkä olenkin. Tässä on myös havainto mukavan pörheästä ja juurihennatusta polkkatukastani, ja kyllä silmäni ovat yhä ehkä vaikeimmat meikata ikinä. Mutta sitä sattuu.

I look kinda pissed off in this picture, like I was coming to eat someone's head. Maybe I am. Here is a pic of my nicely fluffy bobcut, which I hennaed just the day before yesterday and yes my eyes are still a hell to put makeup on. But oh well. 

TO FINNISH PEOPLE:
Olen huomannut NYXiä myynnissä ainakin Helsingin Kampin Anttilassa, mutta hinnat ovat silmiini aivan hemmetin tökeröt, halpameikkimerkkinä tunnettu NYX on Anttilassa KALLIS. Itken ehkä verta.

I'm alive

Terve kaikille.
Jos kukaan täältä on katsellut mitään, on huomannut viimeisimmästä postauksesta olevan yli vuosi. Meikki-intoni oli aikalailla kuollutta koska ihoni oli suuttunut ihan julmetusti, ja mulla olikin mukava vuoden tauko mistään erikoisemmasta.

Polvi on paikallaan ja voi hyvin nykyään! Uhiteltiin leikkauksella mutta vältyin. Nykyään se on jopa toimivaksi väitettävä, vähän äksy.

Löysin myös valtavasti keinoja helpottamaan mun kasvojen atopiaa, joten vähitellen meikkiä alkaa näkymään taas, blogi siis elpyy.

Hiuksetkin ovat kokeneet vaikka millaisia muutoksia, nyt ne ovat polkkamallissa ja omassa luonnollisessa värissä.

Näkemisiin pullaset!

Hi everyone.
If someone has been searching anything from this blog, they might have noticed that this has been pretty much dead. My love for make up had died for a while as my skin got worse and worse with excema, so I did not really put any odd make ups on my face for an year.

My knee is actually doing fine! They threatened me with surgery but I managed to avoid that. Nowadays my knee is pretty well and working, lilbit angry sometimes but oh well.

And I finally found some help for my excema! So it seems like this blog is rising from the dead again.


Even my hair has changed, now it's though a bobcut with my natural hair color.
So see ya around!

Hieman kuvia/Some pics.

Doll time

Morjenttes sanoi kuppa termospullolle.

Elikkäs tänään tuli vähän maalattua naamaa, kun jäin suosiolla kovien polvikipujen takia kotiin. Maanantaina on sitten ortopedi, jolloin päätetään että mitä tehdään jäsen vasemmalle polvelle. Magneetit näyttivät erijänniä juttuja ja kivut huutelee että nyt ei ole kaikki kondiksessa, joten ehkä tähän keksittäisiin jo ratkaisu.

So I painted my face a bit today as I chose to stay home because of a bad pain in my knee. I have a doctor appointment at monday and it seems like they will decide there what will be done for my dear left knee. Magnets showed some odd stuff in there and the pain is telling that everything is not alright there, so maybe they would think some solutions up for my knee at the doctor's.

 Päätin sitten kokeilla hieman erilaista meikkiä mitä normaalisti. Luomiväri keskittyi alaluomille ja rajausta oli eyelinerin muodossa minimaalisesti. Läimin nassukkaan myös tekoripseä enemmän kuin laki sallii, ja kokeilin vaaleanpunaisia kulmakarvoja koska kaipasin hattaratukkaani. Totesin että hups, näytän jopa säälliseltä. Valkoinen oli lähimpänä vaaleanpunaista mun peruukeista, joten se päähän ja pim, olet nokikana.

I decided to try a bit different make up from my usual looks. I put eyeshadow only on the lower lid and blended it roughly outwards, and had only a little of eyeliner on. I slapped some false lashes on my face too, and tried on some pink brows as I really miss my cotton candy hair. I realised that whoops, I really look nice. That white wig was closest one of my wigs to my eyebrows, so I put it on and ding. 

 Tämä look oli vain puhdasta yhdistelyä ja vahinkoa, en yleensä kannata erivärisiä kulmakarvoja erivärisen tukan kanssa. Tai no, jos se toteutetaan hyvin. Mutta joo, olen alkanut vakavasti harkita vaaleanpunaiseen menoa. Juurikasvuni kun kasvaa vaaleana ja vaalea juurikasvu on jotain niin kamalaa. Huomatkaa pullaposkeni, perkele.

This look was just a lovechild of pure combining and accidents, I usually don't really like different colored eyebrows than my hair is, but if they are well made it's okay. But yeah, I am seriously considering going back to that cotton candy hair. My roots grow with a light color, and light roots in darker hair is just pure catastrofe in my eyes.
Notice my chipmunk cheeks, goddamnit.

Jahloja

Hnnhg. Veli ja sen tyttöystävä ovat vallattoman ihania otuksia. Sain lahjakortin Inglotiin sekä ihanan kasvonpuhdistus ja -kosteutussetin ja veljen tyttöystävä teki mulle swatchin shoppinkihämminkiä varten *__* Kiitoskiitos. Nyt sitten odottelen, että pääsen kotoa ulos. Wait for it.

My brother and his girlfriend are like the most amazing creatures on the earth. They gave me a gift card to Inglot and a lovely face cleansing set and my brother's girlfriend made me a swatch of Inglot's stuff for shopping *___* Thankyouuuu.

Jälkeen joulun

Morjenttes sanoi kuppa termospullolle.

Päädyin lopultakin siihen, että kirjoitan sekä suomeksi että käännän myös englanniksi tekstin. Se tuntuu kaikista ehkä parhaimmalta vaihtoehdolta, ja nyt joudutte kärsimään huonoista heitoista molemmilla kielillä.

Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon jännyyksiä. Päätin vihdoin luovuttaa ja värjätä hiukseni uudelleen, koska oloni oli erittäin epäkotoisa omassa luonnonpunertavassani. Oli vaan niin väritön olo, kun silmät on kivenharmaat, iho valkoinen kuin mikä ja pukeudun mustaan. Hiuksien vain pitää olla voimakkaammat tai olen kuin mustavalkofilmistä.

Hello there everyone.
I ended up writing both in finnish and english, because it seems to be the best option. So now you have to tolerate bad jokes in both languages, heheheh.
There has been many odd things in a short time, I finally gave up and dyed my hair again because I did not feel comfortable in my natural strawberry blonde one. It felt so colorless as my eyes are stone gray, skin is white as a damn chalk and I mostly dress in black. I just have to have some color in my hair, you know?

Tukka päätyi tummanpunaiseen, joka näyttää kuvissa hieman vaaleammalta mitä irl. Etsin vieläkin ratkaisua siihen, että miten saan kunnollisia meikkikuvia talvellakin - toistaiseksi ratkaisuna on kirkasvalolamppu. Tummanpunainen oli kiva, mutta ongelmaksi muodostui yllättäen villiintynyt tukkani - juurikasvu näkyi alta aikayksikön ja rumasti. Plus että tuo väri ei haalistunut tipan vertaa kauniisti, ja ylläpitoyrityksistä huolimatta se päätyi sopimattomaksi sinertävänkukertavaksi epämääräisen punaiseksi. Totesin, että oli aika siirtyä vanhaan luottotukkaan - yleensä naturellihkoon oranssinpunaiseen, joka värjätessä on erittäin räikeä.

I ended up in dark red first, and it looks a bit lighter in pictures than in real life. I am still looking for a nice light for taking make up pictures at winter, and now I am using my "sunlight"lamp. The dark red hair was nice and pretty, but hell to maintain - my hair has decided to grow very fast and my roots are light and that color did not fade nicely at all. It looked just... awful in the end. So I decided to move on to my trusted haircolor - flame red, which fades into a beautiful natural red.

Nyt on sitten otsiksen kanssa ongelma. Kuten varmaan huomaatte, otsani on iso ja valkoinen kuin Muumipeikko itse, joten se tarvitsee peittoa tai Space for rent-kyltin. Otsatukka on halvempi, mutta hiusten pituus ei vielä anna oikein periksi millekään.

But now I have a problem with my bangs. As you can see, my forehead is big and white like the snowman or Moomintroll itself, and it really needs something to cover it, bangs or a "space for rent"-sticker. Bangs are cheaper, but my hair is not really long enough to cut some bangs to look nice.

Jouluaattona näytin sitten tältä. Päätin läimiä ihan hillittömän määrän glitteriä naamaan (varmaan jonkinasteinen kieroutunut pakkomielle?) ja sotkea jonkinlaista rajausta. Iho on päättänyt vihdoinkin ottaa lungisti ja totesin että kyllä toi oranssinpunainen on se juttu tämän tyttösen kuuppaan. Näytän heti niin paljon elävämmältä. Lisäksi vielä kuva yksistä lempikorvakoruistani, hnngh.

At Christmas eve I looked like this. I decided to slap some glitter in my face (it seems to be a twisted fetish for me nowadays...) and mess up some liners in it too. My skin has decided to take it easy finally and I noticed that the flame red is really the best color for my skin and eyes. I look so healthy. And here is one of my favourite earrings from Bijou Brigitte, hnngh.

Sitten vähän ärsyttävämpään asiaan. Polvi sanoi tosissaan sopparin irti, ja kävelykyky on huonontunut. Nyt odottelen jonkinasteista tuomiota/hoitomuotoa, mutta vähän alkaa näyttää siltä että polvi päätyy veitsen alle. Kivut on kovat ja kauniisti ilmaistuna vituttaa kuin pientä oravaa, koska kävelykyvyn heikentyminen aiheuttaa hieman ongelmia normaaliin arkeen. Tai no ei niin hiemankaan. Kaikki jaloilla tehtävä liikunta on aikalailla siis jäissä, eli saan vain punnertaa, lankuttaa (polvea suojaten), vatsoja yms yläkroppaa tehdä. Ja onko intoa? No ei oooole. Mutta hei, aina voi mennä pahemminkin. Eipä tässä auta jäädä negatiivinekkuna kiroamaan polvea alimpaan helvettiin, vaan nyt odottelen toiveikkaana jos vaikka siihen keksittäisiin poppaskonsti.
Sadetanssi on kokeiltu, älkää ehdottako sitä.