Jahloja

Hnnhg. Veli ja sen tyttöystävä ovat vallattoman ihania otuksia. Sain lahjakortin Inglotiin sekä ihanan kasvonpuhdistus ja -kosteutussetin ja veljen tyttöystävä teki mulle swatchin shoppinkihämminkiä varten *__* Kiitoskiitos. Nyt sitten odottelen, että pääsen kotoa ulos. Wait for it.

My brother and his girlfriend are like the most amazing creatures on the earth. They gave me a gift card to Inglot and a lovely face cleansing set and my brother's girlfriend made me a swatch of Inglot's stuff for shopping *___* Thankyouuuu.

Jälkeen joulun

Morjenttes sanoi kuppa termospullolle.

Päädyin lopultakin siihen, että kirjoitan sekä suomeksi että käännän myös englanniksi tekstin. Se tuntuu kaikista ehkä parhaimmalta vaihtoehdolta, ja nyt joudutte kärsimään huonoista heitoista molemmilla kielillä.

Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon jännyyksiä. Päätin vihdoin luovuttaa ja värjätä hiukseni uudelleen, koska oloni oli erittäin epäkotoisa omassa luonnonpunertavassani. Oli vaan niin väritön olo, kun silmät on kivenharmaat, iho valkoinen kuin mikä ja pukeudun mustaan. Hiuksien vain pitää olla voimakkaammat tai olen kuin mustavalkofilmistä.

Hello there everyone.
I ended up writing both in finnish and english, because it seems to be the best option. So now you have to tolerate bad jokes in both languages, heheheh.
There has been many odd things in a short time, I finally gave up and dyed my hair again because I did not feel comfortable in my natural strawberry blonde one. It felt so colorless as my eyes are stone gray, skin is white as a damn chalk and I mostly dress in black. I just have to have some color in my hair, you know?

Tukka päätyi tummanpunaiseen, joka näyttää kuvissa hieman vaaleammalta mitä irl. Etsin vieläkin ratkaisua siihen, että miten saan kunnollisia meikkikuvia talvellakin - toistaiseksi ratkaisuna on kirkasvalolamppu. Tummanpunainen oli kiva, mutta ongelmaksi muodostui yllättäen villiintynyt tukkani - juurikasvu näkyi alta aikayksikön ja rumasti. Plus että tuo väri ei haalistunut tipan vertaa kauniisti, ja ylläpitoyrityksistä huolimatta se päätyi sopimattomaksi sinertävänkukertavaksi epämääräisen punaiseksi. Totesin, että oli aika siirtyä vanhaan luottotukkaan - yleensä naturellihkoon oranssinpunaiseen, joka värjätessä on erittäin räikeä.

I ended up in dark red first, and it looks a bit lighter in pictures than in real life. I am still looking for a nice light for taking make up pictures at winter, and now I am using my "sunlight"lamp. The dark red hair was nice and pretty, but hell to maintain - my hair has decided to grow very fast and my roots are light and that color did not fade nicely at all. It looked just... awful in the end. So I decided to move on to my trusted haircolor - flame red, which fades into a beautiful natural red.

Nyt on sitten otsiksen kanssa ongelma. Kuten varmaan huomaatte, otsani on iso ja valkoinen kuin Muumipeikko itse, joten se tarvitsee peittoa tai Space for rent-kyltin. Otsatukka on halvempi, mutta hiusten pituus ei vielä anna oikein periksi millekään.

But now I have a problem with my bangs. As you can see, my forehead is big and white like the snowman or Moomintroll itself, and it really needs something to cover it, bangs or a "space for rent"-sticker. Bangs are cheaper, but my hair is not really long enough to cut some bangs to look nice.

Jouluaattona näytin sitten tältä. Päätin läimiä ihan hillittömän määrän glitteriä naamaan (varmaan jonkinasteinen kieroutunut pakkomielle?) ja sotkea jonkinlaista rajausta. Iho on päättänyt vihdoinkin ottaa lungisti ja totesin että kyllä toi oranssinpunainen on se juttu tämän tyttösen kuuppaan. Näytän heti niin paljon elävämmältä. Lisäksi vielä kuva yksistä lempikorvakoruistani, hnngh.

At Christmas eve I looked like this. I decided to slap some glitter in my face (it seems to be a twisted fetish for me nowadays...) and mess up some liners in it too. My skin has decided to take it easy finally and I noticed that the flame red is really the best color for my skin and eyes. I look so healthy. And here is one of my favourite earrings from Bijou Brigitte, hnngh.

Sitten vähän ärsyttävämpään asiaan. Polvi sanoi tosissaan sopparin irti, ja kävelykyky on huonontunut. Nyt odottelen jonkinasteista tuomiota/hoitomuotoa, mutta vähän alkaa näyttää siltä että polvi päätyy veitsen alle. Kivut on kovat ja kauniisti ilmaistuna vituttaa kuin pientä oravaa, koska kävelykyvyn heikentyminen aiheuttaa hieman ongelmia normaaliin arkeen. Tai no ei niin hiemankaan. Kaikki jaloilla tehtävä liikunta on aikalailla siis jäissä, eli saan vain punnertaa, lankuttaa (polvea suojaten), vatsoja yms yläkroppaa tehdä. Ja onko intoa? No ei oooole. Mutta hei, aina voi mennä pahemminkin. Eipä tässä auta jäädä negatiivinekkuna kiroamaan polvea alimpaan helvettiin, vaan nyt odottelen toiveikkaana jos vaikka siihen keksittäisiin poppaskonsti.
Sadetanssi on kokeiltu, älkää ehdottako sitä.